A i t o

Taidan ajatella aika perinteiseesti, mutta aito kevät/ kesäretkien piknikliina on mielestäni punavalkoruudullinen.
Tämä minun on tehty kirppikseltä ostetusta keittiönverhosta - perinteitä siinäkin.
Kuvassa Helka-tädin perintökipossa olevan hillokkeen yhdistää jouluun, mutta sopii ympäri vuoden monenlaisten ruokien kanssa eli niinkuin poika totesi: Tämähän sopii kaiken kanssa.

















Mitä tarvitaan:
2 raastettua etikkapunajuurta tai 2 höyrykeitettyä raasteena
500 g punasipuleita lohkoina
reilu ½ dl vettä + ½ dl punaviinietikkaa
1 tl suolaa
½ - 1 dl hillosokeria - yhdellä desillä melkoisen makeaa

Punasipulit lohkotaan kattilaan ja lisätään vesi/ punaviinietikka
+ suola ja annetaan hautua pehmeiksi.
Lisätään raastetut punajuuret ja hillosokeri ja annetaan hiljalleen hautua vielä noin 15 minuuttia ja purkitetaan.

Olen aina ajatellut että aitous on todella tärkeä ominaisuus ja niin on varmasti joskus ollutkin - siis viime vuosisadalla -
vaan ei taida olla enää.

Avartavia lainauksia aiheesta aito

" En käsitä, mitä hienoa on siinä että on aito ja alkuperäinen.
Vanhat tanssit ovat aitoja ja alkuperäisiä.
Eikö ole paljon haasteellisempaa olla keinotekoinen ?
Siihen tarvitaan ainakin inspiraatiota. "
Emma Forrest kirjassa Namedropper
( suom Pirkko Talvio- Jaatinen )

" Unohda aitous ja ryhdy älykkääksi "
Maija-Riitta Ollila

S i t k e ä s t ä . . . . r a p e a a
ja vähän kastikkeesta
















Meillä päätyvät sitkeät ruispalat joko uuniin korpuiksi tai kuten kuvassa , paistinpannulle suikaleina valkosipulivoihin. Molemmissa versioissa tulee sitkeästä rapeaa - oiva ratkaisu kaikille niille, joilla ei ole hevosta eikä edes hevosen hampaita.













Leivän pehmeä versio on tämä englantilaisen kolmioleivän itähelsinkiläisserkku - neliöleivät. Paahtoleipää, keitettyjä munia
ja majoneesia, ripaus suolaa.














Ominaismakunsa ne saavat vihanneskrassista,
joka myös sopii erinomaisesti salaatin seuraan varsinkin sellaisen jossa keitettyjä kananmunia.
Äitini lapsuuden kodissa syötiin paljon voileipiä kun taas sysmäläisen isäni pöydässä oli ollut oikeaa ruokaa - siis perunoita ja kastiketta eikä hän voinut ollenkaan ymmärtää tätä voileipien syöntiä, joten niitä syötiin lähes salaa.
Nyt kun saan syödä mitä huvittaa päädyn usein voileipiin, salaattiin tai soppaan- kastikkeita meillä ei ole oikeastaan koskaan eli kastikkeettoman elämän on poika saanut äidin perintonä
paitsi onhan pastakastikekin kastike.
Isänsä 10-lapsisessa irlantilaisperheessä sen sijaan kasvettiin kastikkeiden voimalla- sunnuntaina oli paistia
ja loppuviikosta perunaa ja pelkkää kastiketta.

Kun tätä oikein enempi ajattelen . . . olenkohan jättänyt lapseni jostain ikiaikaisesta, ihmiseksi kasvun peruspilarista paitsi ?

E n s i m m ä i n e n













Kyllä kyllästyminen voi saada kummallisia ilmenemismuotoja. Blogiini kyllästyneenä päätin luoda uuden.Tässä blogissa olen enimmäkseen ulkosalla ja aina hyvällä tuulella :)
Siis puutarhanhoitoa, luontoa ja hiukan ruokaakin.














Tältä palsta näytti tänään.















Kevään kaunottaret

Ruokamaailman viimeinen hittiaihe on lähiruoka
- itselleni tulee tuosta lähinnä mieleen ruispuolukkapuuro.
Minulle riittää se, että ruoka on kasvatettu / viljelty
planeetalla Maa.
Kaupassa kyllä sen verran katson kuinka monta Eetä
on tulossa ruoan mukana.














Tämä purkki oli tarjouksessa isossa kaupassa ja matkannut Suomeen Libanonista asti - ja kyljessä vain yksi E 330 - keinotekoinen sitruunahappo ?

Kun tämä päätyy lautaselle saatte nähdä sisällönkin.